Sain tehtävän haastatella lähihoitajaa ja päätin haastatella siskoni ystävää. Keksin itse kysymyksiä joita olen aina halunnut kysyä lähihoitajalta ja mitä minua kiinnostaa tietää.
Haastateltavani päätyi opiskelemaan lähihoitajaksi, koska hänen siskonsa oli juuri opiskellut lähihoitajaksi eikä yhteishaussa löytynyt muita kiinnostavia ammatteja. Eikä hän osannut nähdä itseään missään muussa työssä. Hän ei kuitenkaan aina ole halunnut lähihoitajaksi, mutta lapsuuden haaveammatit ovat jotenkin liittyneet hoitoalaan. Hän työskennellyt yliopistollisessa sairaalassa erillaisilla aikuisten kirurgisilla osastoilla sekä lasten kirurgisilla osastoilla. Hän on myös ollut muutaman kuukauden psykiatrisessa sairaalassa töissä. Nyt hän on töissä perhetukikeskuksessa leikki-ikäisten parissa.
Perhetukikeskuksessa hän on yöpainoitteinen ohjaaja, joka tekee satunnaisia päivävuoroja. Työn sisältöön kuuluu perhetukikeskukseen sijoittettujen lapsien hoitaminen, yöllä rauhallisen yöunen turvaaminen sekä lasten vanhempien ja huoltajien kanssa yhteistyöntekeminen.
Sairaalatyöstä hän kertoo, että haastavinta oli kiire ja potilaita oli paljon ja hoitajia oli välillä liian vähän. Nykyisessä työssä haastavinta on "haastavat" / levottomat, aggressiiviset lapset ja lasten vanhemmat ja perheet luovat omat haasteensa. Haastateltavani mielestä on todella haastavaa sovittaa vuorotyö perhe-elämään kun hänen omat lapsensa ovat vielä tosi pieniä. Haastellisia tilanteita lähihoitajan työssä on ollut vaikka millä mitalla, mutta mieleen on jäänyt ensimmäinen vainajan näkeminen ja laittaminen, kun hän oli ensimmäisessä kesätyöpaikassa vanhusten vuodeosastolla.
Hänen mielestään hyvä lähihoitaja on empaattinen ja ihmisläheinen, avoin uuden oppimiselle.
